Jotenkin se vain veri vetää takaisin tänne laudalle vaikka vähän nihkeää tuo tuntuu olevankin. Viimeisestä comeback-yrityksestäkin on jo tovi aikaa, mutta mennään ilman paineita ja tavoitteita. Kävijöitä blogissa näyttää riittäneen ihan mukavasti vaikka vuoteen mitään uutta en ole kirjoitellutkaan, mistä lie eksyvät. Ja ytimessä ollaan taas myös toisella tapaa, sillä vanhakin on lähdössä oikein rokkifestareille! Lauantaina ei näytä olevan niinkään kiire paik.

Brittirokkari Frank Turnerin neljäs studiolevy, jonka akustinen tunnelma on vailla vertaansa. One Foot Before The Other. Kuuntele levy Spotifyssa tästä linkistä. Bondessonin sisarusten trio jatkaa siitä, mihin esikoislevyllään jäi. Persoonaallisen kuuloista akustista bluesrockia upeilla stemmoilla.

Pieni punainen muovailuvahasika tapittaa minua mykkänä pöydän kulmalla. Ihmettelee varmaankin, että mitä helvettiä se nyt tekee. Noh, kirjoittaa blogitekstiä pitkän tauon jälkeen. Aiheesta? Ei suinkaan, vaan täysin aiheetta - mutta kun pöydille alkaa ilmestyä muovailuvahaelukoita, on selvää että aikaa on käytettävissä jos jonkinmoiseen vähemmän tärkeään, joten miksipä ei sitten kirjoittaisi myös blogia. Noh, mikään ei ole mukavampaa kuin herätä anivarhain lauan.